– Ostin sulle kukkasia.
– Jaa. Miksi?
– No, ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
– Onko tapahtunut jotain?
– Ei. Miten niin?
– No, kun ostit kukkia.
– Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
– Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luuletko saavas seksiä sillä perusteella?
– No en. Ostin kukkia koska olet sanonut, etten mä ikinä osta kukkia. Nyt ne sattuivat kohdalle ja olivat vieläpä halpoja.
– Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinku sijoittaa meidän suhteeseen.
– No, voi hitto. Nytkö sä suutuit?
– EN!
– Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia, kun sä suutut niistä.
– En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
– Voi luoja. Anteeksi, että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
– Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan, miksi sä ostit nyt.
– Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia, jos niistä nousee poru.
– Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
– Täh? No, haluan ostaa!
– Älä huuda! No, miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin, kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
– Niinpä! Vain silloin, kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
– Sä et siis halua mua?
– Uskaltaakohan tähän vastata?
– Tulee vaan sellainen olo nyt, että sä et halua mua.
– No, haluan. Herran jestas. Totta kai mä haluan sua!
– Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
– Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
– Ei kukat ole vaan kukkia. Se on romanttinen ele, ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
– Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
– Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman, että on joku juju.
– Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
– SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukkapuskan kanssa ja sitten kysyt, onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti, jos sä tuot kukkia?!
– En mä tuonut kukkia sen takia. Ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko-aikaa.
– AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko sulta meni aikaa huomataksesi, että mä teen aina ruokaa?
– Mä en sano nyt mitään.
– Niin kuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
– No uskaltaako tässä puhua, kun asiat kääntyy aina väärinpäin?
– Ei ne mitään väärinpäin käänny. Itsehän alotit!
– Jaa, tuomalla kukkia?
– Niin!
– No nyt on selvää sekin, että mä en tosiaankaan tuo enää kukkia.
– Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia?
– Kyllä mä välitän ja halusin tuoda sulle kukkia, mutta nyt mä haluan yhden pullon olutta. Suutakin kuivaa jo.
– EI JUMALAUTA!! Miks’ helvetissä sun pitää välittömästi kotiin tultua aina avata kaljapullo?! Mitä nyt on tapahtunut? SÄ TUUT KOTIIN, TUOT KUKKIA JA ALAT HETI RYYPPÄÄMÄÄN!! MÄ EN KESTÄ TÄTÄ ENÄÄ, SENKIN SIKA !!
