Artturi oli rehellinen Suomalainen maajussi jossain 1800-luvun lopulla. Aikansa töitä tehtyään Artturi hokas, että nyt täytyy lähteä Pohjois-Amerikkaan kultaa etsimään.
Amerikkaan päästyään Artturi onnistui hankkimaan valtauksen omistukseensa, kävi ostamassa varusteita ja lähti valtaukselleen.
Aikansa kultaa kaivettuaan varusteet olivat kulahtaneet, niinpä Artturi lähti kaupunkiin ostamaan niitä lisää. Samalla Artturi huomasi, että siitähän on jo aikaa, kun on viimeksi naista saanut. Noh, Artturi kävi paikallisen saluunan baarimikolta kysymässä, josko kaupungissa olisi tietynlaista naista?
– Ei oo naista, mutta on meillä tuo George, kuului vastaus.
– Jaha, minä en oo ollenkaan niitä miehiä, tuumasi Artturi ja lähti takaisin valtaukselleen.
Taas vierähti kotvanen ja Artturin oli aika tulla kaupunkiin varusteita hankkimaan ja ajattelipa käydä saluunassa mutkan baarimikon juttusilla, josko naista löytyis.
– Ei oo naista, mutta on meillä tuo George, kuului vastaus.
– Jaha, minä en oo ollenkaan niitä miehiä, tuumasi Artturi ja lähti taas takaisin valtaukselleen.
Nyt ei mennyt kuin muutama päivä kun Artturi tuli taas kaupunkiin, ei varusteita hankkimaan, vaan suoraan saluunaan.
– Ei oo naista, mutta on meillä tuo George, kuului taas vastaus.
– Jaha, minä en oo ollenkaan niitä miehiä, tuumi Artturi ja oli jo lähdössä pois, kunnes ovelta kääntyi takaisin baarimikon puoleen:
– Moniko siitä saisi tietää jos kävisin sen Georgen kans vähän puuhissa?
– 7, kuului baarimikon vastaus.
– 7, miten niin moni, kyseli Artturi.
– No, sanoi baarimikko, minä tiedän, sinä tiedät, tietysti George itse tietää ja sitten ne neljä miestä jotka pitelee Georgea, katsos kun ei Georgekaan ole niitä miehiä.
