Simppa ja Mallu olivat olleet aviossa vasta pari viikkoa. Simppa halusi lähteä kaupungille oluelle vanhojen kamujen kanssa, ja sanoi Mallulle:” Kulta, tulen kohta takaisin”.
”Minne olet menossa, armaani?”, Mallu kysyi.
”Käyn vain kaljalla, söpoliini”, vastasi Simppa.
Mallu sanoi:”Tahdot siis oluen, rakkaani”, ja aukaisi jääkaapin oven ja esitteli suuren valikoiman erilaisia ulkolaisia olutmerkkejä.
Simppa ei tiennyt mitä sanoa, lopulta hän keksi vain lausua:”Niin, namuseni, mutta baarissa saa sentään näin helteellä jäädytettyjä tuoppeja…”
Mallu keskeytti hänet sanomalla:” Haluat siis jäädytetyn tuopposen, pupuseni?” Mallu otti pakastimesta ison tuopin, joka oli lähes umpijäässä.
Simppa näytti kalpealta, ja sopersi:”Kyyhkyläiseni, mutta baarissa saa niitä herkullisia välipaloja ja mutusteltavia. Tulen ihan pian takaisin, ok hani?”
”Haluat siis välipaloja ja herkkuja, armaani?”
Mallu otti uunista ison pellillisen erilaisia purtavia, kanansiipiä ja porsaakylkiä ja niin edelleen.
Simppa änkytti:” Mutta oma hunajaiseni, baarissa sentään kuulee ronskia kieltä, äijäin kiroilua ja sen sellaista…”
”KAIPAATKO RONSKIA KIELTÄ KUSIPÄÄ?JUO TUO VITUN KALJASI TUOSTA HELVETIN JÄÄDYTETYSTÄ LASISTA JA AHDA KITUSIISI NUO PERKELEEN NAPOSTELTAVAT, KOSKA OLET NYT SAATANA SOIKOON NAIMISISSA ETKÄ OLE MENOSSA MINNEKÄÄN. MENIKÖ KAALIIN, SENKIN MULKKU?
