Miähet aina valittaavat, notteivat tiärä kuinka aloottaasivat keskustelun vastakkaasen sukupualen kans. Nuan niinku sujuvasti. Sillä lailla, notta tekisivät myänteeseen ja persoonallisen vaikutelman riskos tai terassilla. Aiheesta on ny laarittu väitöskirjatasoonen tutkielma. Pitkät empiiriset tutkimukset osoottivat, notta pohojalaaset miähet osaavat parahat alootusrepliikit vastakkaasen sukupualen hurmaamisehen tähtäävis sessioos. Oon koonnu niitä tuahon alle, notta voitta ottaa opiksenna. Ja kunny näin hövelille päälle satuun, niin lupaan repliikit vapaasehen käyttöhönnä. Ei muuta kun tuumasta toimehen.
– Meillä on sata hehtaaria mettää. Teherhänkö yhyres avohakkuu?
– Mä oon kuiva kangasmettä kesäheltehellä. Nua sun silimäs sytyttää mettäpalon.
– Porsas on loppupeliis yllättävän siisti elukka, kun tarkemmin kattoo.
Niin oon mäkin.
– Kuka ny Pariisihin lähtis, kun Seinäjoki on täs palijo lähempänä.
Otetahanko huane Hotelli Lakeuresta? Voin pitää sulle esitelmän pellettilämmityksen erullisuuresta.
– Mulla ei oo halakopinos kossupullua, vaan valakoviiniä. Mennähänkö siamaasemhan se ensiksi, puhuthan syvällisiä ja otethan sitten vasta kossupullo siitä viäreesestä pinosta ja ruvethan riahumhan sammalmättähillä.
– Pirkules, sun ruppis on loistokunnos. Tehoja yhtä palijo kun uures Toyota Korollas.
– Sä oot niinku Teuva kevätauringos.
– Ostettaasko samanlaaset tuulipuvut. Kahistaas yhyres.
– Menhänkö meille, saat huamenaamulla äireen leipomia sämpylöötä.
– Valametti! Valametti! Valametti! Se on raktoriista paras. Taharokko ajaa mun sylistä?
– Kiatouru muhun, mä pirän susta hualen.
– Ookko koskaan kokeellu isoäireen hetekalla. Se joustaa mukana.
– Eikös ookkin tämä Mennen yllättävän viakootteleva tuaksu.
– Musta saat nöyrän miehen. Hehtaarit teköö nöyräksi, kun niitä on tarpheksi palijo.
– Puun hinta on nousus, voisin ostaa sulle vaikka turkin, jos lupaat, nottet paa sen alle rihimankiärtämää.
– Sun reiret on niinku vastahöylättyä hirttä.
– Lähärekkö hirvimettälle? Pirethän siihen päälle peijaaset, aivan kaharestansa. Syärhän koko ruho, ei jätetä muille mitää.
– Meirän äireellä olis justhin sulle sopiva kansallispuku, saisit varmahan lainata sitä, jos tahtoosit.
– Jos sää oot luanto, niin mä on luannonsuajelija.
– Toisin sulle aamulla piimävelliä sänkhyn.
– Muutethan Jurvahan.
– Isoäiree jätti mulle mukavan perinnön, yksin en kerkiä sitä millään haaskaamhan.
– Sä oot niin voimakastahtoonen nainen, notta tuu meille nuareksi emännäksi, niin saarhan kunnon syytinkisota pysthyn äireen ja isän kans. Tapelhan veriispäin.
– Menhän johonkin rauhallisemphan paikhan puhumhan Kekkosesta.
– Ajattele. Vain me kaksi ja kaikki muut pualuekokouserustajat.
– Saanko ny jo lopettaa tämän paskanjauhamisen ja pakonomaasen yrittämisen.
– Meille vai teille? Riisun sut jo porstuas. Repääsen kimonos. Saat kohorella mua kaltoon. Mä pirän siitä.
