Olipa kerran kaukana muusta asutuksesta keskellä korpea talo, jossa asuivat äiti ja hänen lähes aikuinen tyttärensä kahdestaan. He olivat viljelleet maata ja korjanneet sadon ja talvikin jo lähestyi, mutta taloon ei ollut sattunut pitkään aikaan kulkukauppiaita, joilta olisi voinut ostaa suolaa ja sokeria.
Niinpä äidin oli lähdettävä kylältä sokeria ja suolaa ostamaan. Koska sato ei ollut suuri, niin äiti neuvoi tytärtään, ettei avaisi aitan ovea kenellekkään ennenkuin hän olisi palannut ostosreissultaan. Tytär vakuutti kahteen kertaan että hän ei varmasti avaa ovea kenellekkään.
Niinpä äiti lähti ostosmatkalle. Paikalle saapui kuitenkin pian kulkujätkä, jolla oli kauhea nälkä. Hän huomasi, että talossa oli vain yksinkertainen, mutta hyvin muodostunut tytär kotona. Hän kysyi tyttäreltä ruokaa, mutta tytär sanoi, että äiti oli kieltänyt antamasta vieraille ruokaa.
Jätkä sanoi, että hänellä oli taskussaan sellainen taikasauva, että jos hän sitä pari kertaa heilauttaa, niin tytär saisi niin paljon järkeä ettei tämän tarvitsisi äidiltä kysellä ohjeita. Niinpä vieras pääsi makuukammarin puolelle heiluttelemaan taikasauvaansa ja sen jälkeen aittaan syömään itsensä kylläiseksi.
Kun äiti sitten saapui kauppareissultaan, hän ensi töikseen sätti tytärtään tyhmäksi, kun ei ollut totellut äitinsä ohjeita. Tähän tytär vastasi:
– Minulla on kuule enemmän älliä perseessä kun sinulla päässä!
