Mielisairaalassa oli potilas, joka veti tiiliskiveä narussa perässään. Hän kutsui sitä Mikeksi, silitteli sitä ja antoi sille ruokaa.
Yöllä hän peitteli tiiliskiven vuoteeseen ja kohteli sitä kaikin tavoin hyvin. Kerran lääkäri päätti, että kaikki vähänkään selväjärkiset potilaat päästettäisiin kotiin. Lääkäri kysyi:
– Mitenkäs Mike tänään jaksaa.
– Kumpi meistä mahtaa tarvita hoitoa, potilas tokaisi.
– Kyllä kai hullumpikin näkee, että tämä on pelkkä tiiliskivi.
Häkeltynyt ylilääkäri lähetti potilaan ulos sairaalasta. Sairaalan portin ulkopuolella hän taputti tiiliskiveä ja sanoi:
– Kiitos Mike, kun olit hiljaa. En olisi takuulla päässyt ulos, jos ylilääkäri olisi huomannut, että olin tuonut sairaalaan koiran.
