Miehen kirje velkojille

HYVÄT VELKOJAT

Olen juuri lukenut kiihkeäsävyisen kirjeenne koskien laskuanne, jonka suoritus mielestänne olisi pitänyt tapahtua jo aikoja sitten ja jossa kerroitte, että Te voitte järjestää minulle vaikeuksia, ellei suoritus tule.

Kun puhutte vaikeuksista, haluisin hieman valistaa Teitä. Vuonna 1907 ostin velaksi sahan. Vuonna 1908 tukkireen, kaksi hevosta, haulikon, traktorin, revolverin sekä pari astutettua sikaa.

1909 saha paloi, eikä jäljelle jäänyt kuin kasa tuhkaa. Toinen hevosista kuoli, toisen lainasin eräälle äpärälle, joka antoi sen kuolla nälkään. Sen jälkeen liityin kirkkoon, 1910 isäni kuoli ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta. topparoikka saattoi tyttäreni raskaaksi ja minun oli pakko maksaa puoskarille etten saisi äpärää sukulaisekseni.

1911 yksi pojista sai sikotaudin, joka oli niin vaikea että hänet oli kastroitava hengen pelastamiseksi. Kerran ollessani kalassa, vene kaatui ja menetin suurimman kalan, minkä olen ikinä nähnyt. Samalla hukkui kaksi pojistani, kumpikaan heistä ei ollut se joka oli kastroitu.

1913 vaimoni karkasi neekerin kanssa, mutta jätti matkamuistoksi pari mustaa kaksospoikaa. Menin piian kanssa naimisiin, jotta voisin pitää kustannukset kurissa, mutta hän oli kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada häntä laukeamaan, joten menin lääkäriin. Tämä neuvoi minua luomaan jännitystä kun vaimoni lähestyi huippua, joten minä otin haulikon mukaan sänkyyn ja kun aika alkoi olla mielestäni kypsä, työnsin piipun ikkunasta ulos ja painoin liipaisinta. Siitä seurasi, että vaimoni paskansi sänkyynsä, minulta jäi kesken ja ammuin parhaan lehmäni.

1915 paloi loput rakennuksistani ja minä aloin ryypätä, enkä lopettanut ennekuin minulla ei ollut mitään muuta jäljellä kuin vesitiivis kello ja munuaisvaivat. Pitkään aikaan en sitten tehnyt muuta kuin vedin kelloni ja kusin.

Seuraavana vuonna yritin aloittaa uudestaan, ostin lannanlevittimen ja puimakoneen, mutta hirmumyrsky tuli ja vei ne naapurinkunnan puolelle. Vaimoni lähti kulkukauppiaan matkaan, poikani pyyhki perseensä maissintähkällä, joka oli kyllästetty rotanmyrkyllä ja joku kelvoton ampui palkintosonniltani kivekset. Nyt minä olen niin köyhä, että jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi pakko oksentaa.

Minulta rahan saanti on yhtä vaikeaa kuin yrittäisi työntää voita villikissan perseeseen sukkapuikolla ja Te hyvät herrat sanotte, että voitte aiheuttaa minulle vaikeuksia, ellei suoritusta tule. Siihen en voi sanoa mitään muuta kuin että olette sydämmellisesti tervetulleita yrittämään!