Eräs helsinkiläinen rouva meni huonekalukauppaan ja osti sieltä kaapin. Kaappi oli sellainen koottavaa mallia oleva vaatekaappi. Rouva sai kaapin koottua ihan omin avuin ja ehti jo onnitella itseään.
Samaan aikaan meni alhaalla kadulla raitiovaunu ja eikös vaan rouvan kaappi romahtanut alkutekijöihinsä.
Vähänaikaa asiaa ihmeteltyään, rouva kokosi kaapin uudelleen ja se pysyi koossa, kunnes, taas meni raitiovaunu ohi ja kaappi romahti jälleen.
Rouva soitti huonekaluliikkeeseen. Lupasivat lähettää uuden kaapin, josko edellisessä oli jokin vika.
Uusi kaappi tuli ja rouva sai senkin koottua, mutta jälleen sama juttu: kun raitsikka meni ohi, kaappi romahti.
Rouva soitti liikkeeseen ja pyysi: – Ettekö voisi lähettää tänne jotain miestä, joka varmasti osaa koota
kaapin?
Liikkeestä tulikin mies ja kokosi kaapin. Kaappi pysyi koossa, kunnes taas kun meni raitiovaunu ohi, romahti se alkutekijöihinsä.
Liikkeen mies ehdotti.
– Menkää te tuonne alas kadulle ja huutakaa, kun raitsikka tulee.
Minä kokoan tämän kaapin ja menen sinne sisälle, jos vaikka näkisin, mitä oikein tapahtuu.
Kaappi koottiin, rouva lähti ulos ja mies meni kaappiin.
Sillä aikaa sattui rouvan mies tulevan kotiin. Heti hän huomasi, että vaimo oli ostanut uuden kaapin:
– Kas vaan, on muija saanut ihan itse sen koottuakin.
Mies rupesi tarkemmin tutkimaan kaappia. Avattuaan oven, hän hämmästeli vierasta miestä.
Liikkeen mies oli yhtä hämmentynyt, mutta sanoi kuitenkin:
– Sä et kyllä usko tätä, mutta mä odotan täällä raitiovaunua…
