Kaupunkilaispoika oli kosimassa mielitiettyään, joka oli kotoisin syrjäiseltä maaseudulta, jossa vanhat tavat vielä hallitsivat. Niinpä pojan piti pyytää tytön kättä tämän isältä, kuten ennen muinoin oli tapana, ja sulhaskandidaatti matkusti tytön kotiseudulle. Hän esittäytyi tytön isälle ja kertoi haluavansa mennä naimisiin tämän tyttären kanssa.
– Jaahas, poika, isä virkkoi. Siinä tapauksessa sinun on todistettava, että olet tyttäreni arvoinen mies!
– Teen mitä tahansa rakkaani puolesta, poika vakuutti.
– Katsotaan, isä sanoi virnistäen. Näetkö tuon lehmän tuolla laitumella? Käyhän vetäisemässä varvi sen kanssa!
Poika hämmentyy moisen tehtävän edessä, mutta ryhdistäytyy ja tekee työtä käskettyä.
– No niin, voinko nyt mennä naimisiin tyttärenne kanssa? hän kysyy.
– Ei vielä, isä torjuu. Näetkö tuon vuohen? Käypä hässimässä sitä.
Taas poika ihmettelee, mutta tekee kuten isä sanoo.
– No, saanko nyt tyttärenne käden? hän kysyy posket punoittaen.
– Et ihan vielä, vielä on yksi tehtävä jäljellä, isä sanoo.
– Ja mikähän se mahtaa olla? poika kysyy epätoivoisella äänellä.
– Tuo rakennus on sikala, isä viittaa kädellään. Siellä on 200-kiloinen emakko. Kun olet nussinut sen kanssa, tyttäreni on sinun!
Poika miettii häviävän hetken ja poistuu sitten sikalan suuntaan. Kuluu hetki jos toinenkin, ja sikalasta kuuluu vain kiimaisen emakon kiljahduksia. Viimein poika saapuu lyödyn näköisenä oviaukosta ja raahautuu pihalla odottavan isän luo. Tämä on vilpittömän hämmästynyt pojan suorituksista ja sanoo:
– Hienoa poikaseni! Nyt olet osoittanut, että teet mitä tahansa tyttäreni vuoksi. Hän on sinun!
Poika puuskuttaa hetken ja virkkaa:
– Vähät tyttärestäsi! Paljonko haluat tuosta siasta?
