Pikkukaupungissa oli kaunis pronssinen patsas, jossa oli kuvattu nuoripari suudelmaan antautumassa. Ohi käveli hyvä haltijatar joka liikuttui ajatuksesta, ettei pari koskaan päässyt pyyteensä perille, ja päätti päivän hyväksi työkseen herättää parin henkiin tunnin ajaksi niin, että he voisivat tehdä mitä ikinä mielensä halajaa.
Pari heräsi eloon, räpäytti silmiään ja hetkeäkään epäröimättä ryntäsi lähimpään ruusupensaaseen. Puska kahisi ja heilui ja sieltä kuului nautinnollista ähkinää ja riemukkaita kiljahduksia.
Haltijattaren hymy hyytyi kun hetken päästä pensaasta kuului huuto: ”Nyt on sun vuoro pidellä pulua kun mä paskannan sen päälle!”
