Siili käveli metsässä iloisesti rallatellen:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”.
Pöllö katseli tapansa mukaan maailman menoa korkealta kuusen oksalta ja huomasi siilin.
Pöllö ihmetteli siilin rallatusta ja huusi siilille:”Hei, sä olet siili, etkä sika!”.
Siili katsoi ylös, hymähti ja jatkoi matkaansa:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”.
Pöllö tuhahti. Se lens alemmalle oksalle ja karjahti:”Kuulitsä?! Sä olet siili, etkä sika!”.
Siili katsoi taas ylös, hymähti ja jatkoi matkaansa:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”.
Pöllöllä alkoi keittää. Se lens alimmalle oksalle ja huus siilille:” Etkö sä ymmärrä!?! Sä olet siili, etkä sika!!”.
Siili katsoi pöllöä, hymähti ja jatkoi matkaansa:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”.
Pöllö ei enää kestäny siilin älyvapaata toimintaa, vaan lens isossa kaaressa suoraan siilin eteen ja huus lähietäisyydeltä:”Oletko sä kuuro vai tyhmä?!? SÄ OLET SIILI, ET SI-KA!!!!”…
Siili raiskasi pöllön ja jatkoi tyytyväisenä matkaansa rallatellen:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”.
