Vaimo ja mies ajattelivat pitää illallisjuhlat kaikille Rooman silmäätekeville Italiassa. Vaimo jännitti kovasti ja halusi kaiken sujuvan täydellisesti. Viime minuuteilla hän tajusi, ettei hänellä ollut illallisille yhtään etanoita, jolloin hän käski miestään juoksemaan alas rannalle ja keräämään koriin joitain etanoita.
Hyvin vastahakoisesti mies suostui. Hän otti korin, käveli ovelle, portaita alas ja rannalle. Kun hän keräsi etanoita, hän huomasi kauniin naisen kuljeskelevan lähellä vesirajaa hieman alempana rannalla. Hän ajatteli itsekseen: ”Eikö olisikin mukavaa, jos hän tulisi lähemmäksi juttelemaan.”
Mies meni takaisin keräämään etanoita. Äkkiä hän huomasi, että kaunis nainen seisoi hänen vieressään. He alkoivat jutella keskenään ja nainen kutsui miehen kotiinsa. He menivät asuntoon ja yksi asia johti toiseen, hän nääntyi totaalisesti ja nukahti.
Seuraavana aamuna kello seitsemän hän heräsi ja huudahti: ”Voi ei!!! Vaimon illallisjuhlat!!”
Hän nappasi korinsa ja juoksi ulos ja rannalla koko matkan asuntoonsa.
Juostessaan portaita ylös asuntoon, hän pudotti etanakorin. Kaikki etanat olivat levällään portaikossa. Juuri silloin ovi avautui ja erittäin vihainen vaimo seisoi ovensuussa ihmetellen, missä hän oli ollut koko yön.
Mies katsoi portaikolla olevia etanoita ja sitten katsoi vaimoonsa ja takaisin etanoihin: ”Hei kaverit vauhtia, ollaan melkein perillä!”
