Piipahdin lauantaiaamuna leipomossa. Viivyin vain 5 minuuttia liikkeessä ja kun tulin ulos, näin lappuliisan kirjoittamassa pysäköintivirhemaksua. Niinpä kävelin hänen luokseen ja sanoin tyynesti:
”Hyvää huomenta, käväisin nopeasti leipomossa hakemassa viinereitä viikonlopun kunniaksi.”
Hän ei reagoinut mitenkään kommenttiini ja jatkoi vain lappunsa kirjoittamista. No siitähän minä vähän kiivastuin ja korotin ääntäni.
”Hei haloo? Oletteko kuuro vai muuten ****pää? Sanoin että käväisin vain leipomossa!”
Hän katsoi minuun ja sanoi:
”Mitä sitten; tähän ei saa pysäköidä ja sitä paitsi Teidän tulee hieman hillitä itseänne!”
Pikkuhiljaa menetin hermoni kokonaan… Niinpä haukuin häntä tyhmäksi nartuksi ja lisäksi sanoin hänelle vielä, että hän saisi tunkea kynänsä ja sakkolappunsa rumaan laihaan narkkarin ******seensä.
Silloin hänkin hermostui ja mumisi jotain, että perästä kuuluu ja kaikki tämä täyttää jo kunnialoukkauksen mitat.
Mutta kun minulla oli jo paineet purkautumassa niin en pidätellyt, vaan huusin vielä hänelle, että minkä ihmeen kunnian? Hänhän on paikkakunnan suurin h****! Ja jos tuntuu, ettei siinä hommassa tienaa tarpeeksi, niin voisi pukeutua vaikka mieheksi ja myydä *****ttä. Kyllä varmaan joku epätoivoinen sokea h*** hänet löytäisi.
Parkkipirkko noteerasi selvästi myös tämän herjauksen, punoittaen ilmoitti lisäävänsä sen kanteeseensa ja kertoi, että haastelappu
saapuu sitten ensi viikolla.
No minullehan se oli aivan samantekevää… Olinhan tullut leipomoon kävellen.
