Nuori pari asui liittonsa alkuaikoina vinttihuoneistossa, missä oli väliseinät ohuita. Kaikki touhut kuuluivat naapuriin. Seinän takana asusteli hieman uteliaisuuteen taipuvainen täti-ihminen.
Niille nuoren pariskunnan jutuille keksittiin kiertoilmaist, jotta pysyisi perheasiat kotipiirissä.
Siksipä sovittiinkin että esimerkiksi seksiä haluava sanoisi Pesukone.
Eräänä iltapäivänä mies lekotteli sängyn päällä, vaimon tiskatessa tiskejä. Vaimo oli niin viehkoa katseltavaa, sulavine liikkeineen, jotta mies ei voinut kun kuiskata, ”Kulta, pannaanko Pesukone käymään”.
Tähän nuorikko vastasi, ”minulla on tiski kesken ja lattiatkin imuroimatta. Ei nyt ehdi pyykin pesulle”.
Kuitenkin ajatus jäi Rouvallekin itämään. Hetken kuluttua Hän kuivasi kätensä, kääntyi mieheen päin hymy huulillaan ja kuiskasi hellästi, ”Kultaseni, laitetaanko nyt se pesukone kumminkin käymään”. Nyt mies sängyltä lausumaan, ” ei tarvita enää pesukonetta. Pesin pyykin nyrkkipyykissä”.
