Matkustajat odottivat koneessa lennon alkamista. He alkoivat olla jo kärsimättömiä, mutta lentoemännät rauhoittelivat ihmisiä kertomalla, että lentäjät tulevat aivan kohta.
Vihdoin ovi aukesi ja kaksi miestä käveli käytävää pitkin pukeutuneina lentäjän univormuihin ja tummiin laseihin. Toisella oli opaskoira ja toinen etsi tietään valkoisen kepin avulla. Hermostunut nauru levisi matkustamossa ja miehet menivät ohjaamoon, sekä sulkivat oven perässään.
Hetken päästä moottorit käynnistyivät ja matkustajat alkoivat vilkuilla hermostuneina ympärilleen etsien jotain merkkiä, että tämä olisikin käytännön pilaa. Mitään sellaista ei kuitenkaan ollut näkyvissä ja kone alkoi rullata nopeammin ja nopeammin kiitoradalla metsänrajan lähestyessä. Kun alkoi näyttää siltä, ettei kone nouse ja törmää puihin, ihmiset alkavat kirkua täydessä paniikissa.
Mutta juuri sillä hetkellä kone nousikin pehmeästi ilmaan. Matkustajat rauhoittuivat ja naureskelivat helpottuneina, ja pian kaikki olivat taas syventyneitä omiin asioihinsa luottaen siihen, että kone on taitavissa käsissä.
Ohjaamossa perämies sanoi kapteenille:
– Tiedätkös John, jonain päivänä nuo ihmiset kirkuvat liian myöhään ja me kaikki kuolemme.
