Kalle oli mukava mies ja hyvässä hommassa. Yksi vika hänellä kuitenkin oli. Joka kerran kun hän alkoi ryypätä, hän otti niin että sammui. Kalle oli menossa naimisiin oikein viehättävän tytön kanssa. Polttarien edellä morsian puhui vakavasti Kallen ystävien kanssa pyytäen näitä puhumaan Kallelle, ettei tämä ainakaan hääpäivänä joisi itseään sammuksiin.
Hääpäivänä morsian oli peloissaan, mutta kaikki meni hienosti. Kalle joi vain lasin viiniä ruoan kanssa, lasin samppanjaa, kun juotiin nuorenparin malja, ja toisen lasin samppanjaa hääsviitissä. Myöhemminkin avioliiton aikana Kallen alkoholinkäyttö pysyi kohtuudessa. Vuotta myöhemmin Kallen vaimo tapasi ne Kallen kaverit, jotka olivat olleet mukana polttareissa. Kun hän kiitti näitä tehokkaan puhuttelun pitämisestä, Kallen kaverit katsoivat toisiinsa hieman vaivautuneina ja sanoivat:
– Kuule, jos et puhu tästä eteenpäin, niin me kerrotaan. Kun Kalle ei olisi välittänyt puheista mitään, me annettiin sille opetus. Kun se sammui, me vietiin se yhteen räkäiseen hotelliin ja otettiin sille huone. Sitten vedettiin sen housut kinttuun, syljettiin kortsuun, työnnettiin se harjanvarrella sen perseeseen ja jätettiin se nukkumaan. Kun se sitten ilmestyi näkösälle ja kyseli tuskaisena, että mitä polttareissa tapahtui, me ihmeteltiin, että mihin se hävisi kesken kaiken. Sanottiin, että viimeksi se nähtiin menossa vessaan kuselle yhden sakkiin eksyneen pitkätukkaisen, ruotsia mongertavan äijän kanssa.
