Mies heräsi kapakan pöydällä rötköttämässä, kun ovimies tuli nykimään hereille.
”No niin, Tapsa, kotiinlähdön aika,” ovimies komensi, ”mä menen soittamaan sulle taksin.”
Tapsa oli vielä melkoisessa kännissä ja noustessaan tuolistaan putosi samantien naamalleen. Tapsa otti hetken lukua, sitten tukea seinästä ja yritti pysyä pystyssä, mutta kaatui taas. Tapsa kirosi, ryömi pari metriä ovelle, otti tukea kaiteesta ja nousi ylös pysyen vaivoin pystyssä. Kun kaide loppui, Tapsa olisi joutunut etenemään omin voimin, mutta maailma pyöri ja löi lopulta taas kasvoille.
Taksikuski tunnisti Tapsan todennäköiseksi asiakkaakseen ja meni auttamaan häntä.
”Vhittu kummä oon niin kännishä, känniss…”, Tapsa selitteli kuskille, joka joutui heittämään hänet takapenkille kuin ruumiin.
Astuessaan ylös pirssistä Tapsa ei vieläkään pysynyt pystyssä omin voimin, vaan päätyi jälleen vaaka-asentoon.
”Taas sitä ollaan otettu muutama liikaa!” Tapsan vaimo nalkutti ulko-ovelta. Tapsa nosti päätään ja mumisi: ”Mishtä sä niimmpäättelet?” Vaimo vastasi: ”Ne soitti baarista, että sä jätit pyörätuolis sinne.”
