Tapahtui muinaisaikoina, että Jumala päätti viisaudessaan hävittää koko ihmiskunnan vedenpaisumuksella. Hän ilmoitti asiasta Nooalle, ainoalle, jonka hän oli päättänyt säästää. Nooa teki Jumalan ohjeiden mukaan arkin, johon hän otti perheensä sekä kaksi kappaletta eläimiä joka lajista. Hän otti myös ruokaa, jotta ihmisillä ja eläimillä olisi syötävää vedenpaisumuksen ajan.
Vedenpaisumus tuli, ja kaikki maan asukkaat hukkuivat. Vain Nooa perheineen sekä arkissa olleet eläimet selvisivät.
Sadetta kesti viikkoja, ja kun sade viimein lakkasi, ei maata ollut missään. Nooan arkki ajelehti ympäri maailmaa tietämättä missä milloinkin oli.
Ajan mittaan arkissa nousi esiin ongelma, johon ei ollut osattu varautua. Arkin lukuisat eläimet luonnollisesti tuottivat niin paljon lantaa, että koko arkki uhkasi upota. Lopulta Nooa päätti, että se kaikki on lapioitava mereen.
Niinpä hän ja hänen perheensä lapioivat sontaa yli laidan monta peräkkäistä päivää, kunnes vihdoin arkki oli jälleen siisti. Sen jälkeen ei kulunut montaakaan päivää, kun vedenpaisumus päättyi.
Myöhempinä aikoina Nooan ja hänen perheensä suuri lapiointiurakka unohtui legendoista ja ihmisten muistista. Tuhansien vuosien päästä kukaan ei enää muistanut tuota suunnatonta paskakuormaa, joka oli kipattu Nooan arkista.
Sitten eräänä päivänä Kolumbus löysi sen.
