Sakke oli ollut IT-alalla 20 vuotta,kunnes väsyi jatkuvaan stressiin ja oravanpyörään. Hän otti lopputilin ja osti säästöillään hylätyn kansakoulun pohjoisen perukoilta, kaukana sivistyksestä. Posti kävi, kun postia oli, ja kerran viikossa Sakke poikkesi lähimmässän kaupassa 25 kilometrin päässä.
Kun puoli vuotta oli kulunut lähes täydessä eristyksessä ulkomaailmasta, joku koputti Saken oveen. Hän meni avaamaan ja näki ovella parrakkaan miehen.
”Päiviä vaan”, mies sanoi.
”Mie olen Erkki, teijän lähin naapuri tuolta kairalta. Minulla on pikku juhulat lauantaina. Ajattelin, että jos teki tulisitta”.
”Kiitos kutsusta”, Sakke sanoi ilahtuneena. ”Puolen vuoden yksinäisyyden jälkeen olenkin jo valmis tapaamaan muita ihmisiä.”
Erkki teki jo lähtöä, mutta kääntyi vielä sanomaan: ”Siellä sitten ryypäthän rajusti.”
”Ei haittaa”, Sakke vakuutti. ”Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella pystyn juomaan pöydän alle melkein kenet tahansa.”
”Saattaa tulla tappeluki”, Erkki varoitti.
”Enköhän ihmisten kanssa pärjää, kiitos kutsusta”, Sakke tuumi.
Erkki kääntyi vielä kerran sanomaan:
”Nuissa juhlissa on tavannu olla aika villiä seksiäkin. Siellä panhan niin että pershet halkiaa”.
”Ei hätää”, Sakke sanoi. Olenkin ollut turhan pitkään yksinäni. Miten muuten juhliin pukeudutaan?”
”Ihan miten sie haluat”, Erkki tokaisi. ”Ei sielä ole muita ko me kaksi.”
